Nallikarin ulkoilmatapahtuma 25.2. tarjosi lauantai-iltapäiväksi ulkoilijoille ja erityisesti lapsiperheille kaikkea kivaa tekemistä. Upeassa auringonpaisteessa perinteisten lumileikkien lisäksi pääsi kokeilemaan mm. liukulumikenkiä ja talvipyöräilyä. Kohtaamisissa keskustelun aiheiksi nousivat fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin lisäksi kouluarjen haasteet, ikäihmisten yhteisöllisyys ja yrittäjyyden merkitys.
Erään kempeleläisen pariskunnan kanssa puhuimme pitkään koulumaailman haasteista. Heidän omat, jo aikuiset lapsensa, olivat ADHD.n ja lukivaikeuksien vuoksi opiskelleet pienryhmässä. Yllättävän usein, kun kerron olevani erityisopettaja, ihmiset kertovat omista tai perheenjäsentensä oppimisvaikeuksista ja kiittävät samalla koulujärjestelmää, joka on osannut tukea. Nyt kempeleläisten huoli oli kuitenkin siinä, onko inkluusiossa menty liian pitkälle ja onko koulussa enää hyvä olla. Juteltiin niistä paineista ja vaatimuksista, joita koulua kohtaan ulkopuolelta paljon tulee. Opettajana kerroin kokemuksistani siitä, ettei eriarvoisuus synny pelkästään tuloeroista vaan myös siitä, miten kotona oppimista ja koulunkäyntiä arvostetaan.
Kerroin heille, että vaalilupauksistani yksi on:
“Varataan riittävästi resursseja erityislasten vaatimuksiin ja turvataan samalla kaikille tasonsa vaatimat oppimisen edellytykset.”
Samasta aiheesta puhuimme oululaisen koulunkäynninohjaajan kanssa. Hänen mielestään asenneilmapiiriin tarvittaisiin myös reipasta muutosta; armovitoset ja oppilaan seuraavalle luokalle vähän väkisin puskeminen pitäisi lopettaa ja rohkeasti jättää luokalle, silloin kun kyse on ei-mua-nyt-kiinnosta-asenteesta. Tämä onkin asia, johon pitäisi ihan valtakunnallisesti tarttua ja löytää ratkaisuja.
